Ja mitä sillä rahalla oikein saa? Jos joku ei nyt vielä ole kuullut tai kuulemaansa ymmärtänyt, niin meidän uusi koti on ihana. Eli ihq (omg lol). Asuntoa etsiessämme etenkin minua muistettiin jatkuvasti muistuttaa siitä, että asunnon tulee olla myös sijoituskohde (kun emme varmaan koko elämäämme tässä nimenomaisessa asu). Silti olen edelleen sitä mieltä, että asunnossa tärkeintä on se, että se tuntuu kodilta.
Tuleva kotimme on vuonna 1953 rakennetun keltaisen kolmikerroksisen kivitalon ylimmässä kerroksessa. Talo on aivan keskustassa, mutta silti kotikatumme on rauhallinen. Kun menimme katsomaan asuntoa ensimmäisen kerran, jo pihalla tuli kotoisa olo. Rappukäytävässä mieltämme ilahduttivat kynnysmatot ja kukkaruukku palopostissa.
Tuleva kotimme on vuonna 1953 rakennetun keltaisen kolmikerroksisen kivitalon ylimmässä kerroksessa. Talo on aivan keskustassa, mutta silti kotikatumme on rauhallinen. Kun menimme katsomaan asuntoa ensimmäisen kerran, jo pihalla tuli kotoisa olo. Rappukäytävässä mieltämme ilahduttivat kynnysmatot ja kukkaruukku palopostissa.
Asunnossamme on tilaa 58 m², ja pohjaratkaisu on varsin käytännöllinen. Kaikki huoneet ovat mukavan kokoisia ja säilytystilaakin on riittävästi. Myös neliön muotoinen eteinen, josta on käynti, ja ennen kaikkea ovi, jokaiseen huoneeseen, on käytännöllinen. Samanlaista käytännöllisyyttä kaipaisi muuallekin tupakeittiöiden ja huoneen kokoisten vessojen 2000-luvulla.
Eniten tätä edellä peräänkuulutettua kodinomaisuutta kuitenkin luovat vanhan asunnon betoniset ikkunalaudat, seinään upotetut komerot ja muut ajalle tyypilliset ratkaisut. Kotiamme ei ole innostuttu kuorruttamaan lastulevyillä ja lateksilla, ja hyvä niin.
Eniten tätä edellä peräänkuulutettua kodinomaisuutta kuitenkin luovat vanhan asunnon betoniset ikkunalaudat, seinään upotetut komerot ja muut ajalle tyypilliset ratkaisut. Kotiamme ei ole innostuttu kuorruttamaan lastulevyillä ja lateksilla, ja hyvä niin.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti